Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira - pieni paimenkoira

Shetlanninlammaskoira, kotoisammin sheltti, on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista. Viime vuonna shelttejä rekisteröitiin Suomessa yli 700kpl. Sheltti kuuluu FCI:n roturyhmittelyssä ykkösryhmään ja on Suomessa ryhmänsä kolmanneksi suosituin rotu heti saksanpaimenkoiran ja pitkäkarvaisen collien jälkeen. Kaikista koiraroduista Suomessa sheltti on kymmenenneksi suosituin. Sheltin suuri suosio johtunee sen sopivuudesta ja sopeutumiskyvystä olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Sheltti voi olla rakastettu perhekoira, näyttelykoira, muuntautumiskykyinen harrastuskoira tai vaikka näitä kaikkia. Se sopeutuu mainiosti omistajansa sille tarjoamiin raameihin. Sheltin voi ottaa mukaan pitkille lenkeille, mutta se ei kärsi, vaikka se ei saisikaan liikuntaa tuntitolkulla päivässä. Kokonsa puolesta sheltti on mitä oivallisin kaupunkikoiranakin. Pitkä ja kaunis turkki on helppo hoitaa; se ei takkuunnu eikä likaannu näyttävyydestään huolimatta helposti. Luonteeltaan sheltti on niin ikään helppo, ei yleensä ärhentele muille koirille eikä ole agressiivinen muita koiria eikä ihmisiä kohtaan. Sheltti on pitkäikäinen ja suhteellisen terve rotu, joten siitä saa pitkäaikaisen ja uskollisen elinkumppanin. Sopisiko sheltti minulle?Kuten sanottu shelttiä voi pitää melko helppona rotuna. Se on oppivainen ja miellyttämishaluinen, joten sen opettaminen talon tavoille ei ole vaikeaa. Se on taipuvainen haukkumaan, joten jo pentuna kannattaa kiinnittää huomiota tähän asiaan, eikä rohkaista pientä pentua haukkumaan, vaikka se olisi kuinka suloinen hyppiessään tasajalkaa ja vaatiessaan huomiota. Sheltin turkki on helppohoitoinen, mutta vaatii toki säännöllistä hoitoa. Noin kerran kahdessa viikossa kannattaa turkki suihkuttaa kosteaksi ja harjata kauttaaltaan läpi unohtamatta kammata helposti takkuuntuvat karvat korvien takaa. Shelttiä ei tarvitse pestä usein. Pesukerrat ovat suoraan verrannollisia asuinpaikkaan, sillä keskikaupungilla asuva koira likaantuu nopeammin ja helpommin kuin maalla puhtaan luonnon helmassa asuva koira. Pentu kannattaa pienestä pitäen totuttaa kynsien leikkuuseen kerran viikossa. Sheltti ei kuulu trimmattaviin rotuihin, mutta ohennussaksilla on toki käyttöä, sillä sekä pitkät hapsottavat korvakarvat että tassukarvat vaativat säännöllistä leikkausta. Korvat saattavat tuottaa ongelmia, varsinkin pentuiässä, sillä sheltin korvien tulee olla kärjistään hieman alaspäin taipuneet. Kaikilla shelteillä ei ole luonnonkorvia, joten varsinkin hampaiden vaihtumisen
aikaan, voivat korvapainot olla tarpeen. Sheltillä on yleensä hyvät hampaat, mutta niitäkin kannattaa hoitaa säännöllisesti harjaamalla ja poistattamalla mahdollinen hammaskivi. Sheltti liikkuu mielellään, joten se soveltuu mainiosti monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Varsinkin shelttinartut pitävät ruoasta ja eritoten makupaloista. Suhteellisen pienenä koirana omistajan tulee olla tarkka päivättäisten ruoka-annosten ja varsinkin niiden makupalojen suhteen, sillä pientä koiraa ei tarvi syöttää paljoakaan, kun se jo lihoo ja laihduttaminen on aina vaikeaa - niiden koirien kuin meidän ihmistenkin suhteen. Sheltti on pitkäikäinen rotu - keski-ikä on siinä 12 - 14 vuoden paikkeilla, mutta ei ole harvinaista, että sheltti elää jopa 15 - 17 -vuotiaaksi. Päivittäisestä liikunnasta ja terveellisestä ja tasapainoisesta ravinnosta huolehtiminen lisää koiran ikää monta vuotta. Sheltin normaalipaino vaihtelee tietysti sen koon mukaan - ihannekokoinen narttu esimerkiksi painaa siinä 6 - 7 kg:n paikkeilla. TerveystilanneSheltti on suhteellisen terve rotu. Sheltin perinnöllisiä sairauksia ovat mm. CEA (Collie Eye Anomaly), lonkka- sekä kinnerviat. Sheltti kuuluu PEVISAAN silmien osalta, joten jokaisen rekisteröidyn pentueen vanhempien tulee olla virallisesti silmäpeilattuja. Sheltin silmät tulisi tarkastaa sekä pentuna että aikuisena. Pentuiässä voidaan todeta, sairastaako pentu CEA:n lievintä muotoa eli CRD:tä, joka saattaa peittyä koiran tultua vanhemmaksi. Toisaalta pennulla saattaa olla CEA:n vaikeampi aste eli coloboma, mikä voi tulla näkyviin vasta kun koira on hieman vanhempi. Sopivat tarkastusiät ovat esim. 6 viikkoa ja 1 vuosi. Mikäli koirasi sairastaa CEA:a kannattaa tarkkaan harkita sen jalostuskäyttöä, mutta esim. koiran kanssa harrastamista se ei estä. Lonkkatilanne shelteillä on suhteellisen hyvä, mutta tulee muistaa, että vain murto-osa shelteistä on kuvattu, joten täysin selvää kuvaa ei tilanteesta ole saatavilla. Vasta viime vuosina shelteillä on tutkittu akillesjänteen luxaatiota (=sijoiltaanmeno), jonka arvellaan niin ikään olevan perinnöllinen sairaus. Miten se periytyy, ei ole vielä selvillä. Yleensä akillesjänteen luxaatio vaatii leikkaushoidon. Kun etsit itsellesi sopivaa pentua, kysy kasvattajalta vanhempien terveystietoja !Lähteet :Suomen Shelttiyhdistyksen Käsikirja 1977Shetlanninlammaskoirat - Shetland Sheepdogs ry:n Käsikirja 1987Shetland Sheepdogs - The Sheltie/Janet Moody 1990